 |
| Pirjo (vas), Hanna, Anna ja Kaisa Jyväskylässä Nuoret 2022-tapahtumassa |
Hanketyössä on yksi yhteinen tekijä, joka on toisaalta positiivinen, mutta toisaalta myös haikeaa: hankkeet loppuvat. Meidänkin hankkeen viimeisiä päiviä lasketaan parhaillaan. Olen tässä blogissakin todennut meidän upean hankeporukan yhteistyön olleen mitä loistavinta ja yksi hankkeen onnistumisen kulmakivistä. Hanketyötä tekevät tietävät, että yhteistyö monen eri ammattilaisen ja organisaation kanssa ei ole aina helppoa. Ei se aina ollut meilläkään, mutta ratkaisuja löytyi aina kiitos valmentavan työotteen, joka meillä kaikilla oli suhteessa toisiimme. Yhteistyö oli saumatonta ja tämä tekeminen on sellaista, josta me kaikki otamme jotakin mukaan tulevaisuuden työn tekemisen tapoihimme.
Aloittaessani hankkeessa moni tavoite tuntui haastavalta ja lähestymiskeinoja niiden saavuttamiseksi oli mietittävä moneen otteeseen. Työtä tehdessä se ei enää tuntunutkaan haastavalta. Näin jälkeenpäin ajatelleen me teimme monesti päätöksiä ja lähestyimme asioita sen hetken tuntuman pohjalta. Se on osoittautunut toimivaksi tavaksi. Uutta kehittäessä on kyettävä uudenlaisiin ratkaisuihin ja hypättävä tuntemattomaan välillä lennostakin.
Hankkeen aikana kohtasimme satoja nuoria eri elämäntilanteista. Harvalla nuorella oli selkeää visiota omasta tulevaisuudestaan, mutta yhteistä näillä nuorilla oli putoamisvaara. Monilla haasteet rajoittuivat koulusta putoamisen vaaraan, mutta joidenkin haasteet olivat monikerroksisia ja ne ulottuivat monen osa-alueen yli. Moniammatillinen tiimi pystyi vastaamaan näidenkin nuorten tarpeisiin ja usein yhden asian ratkaisu saattoi vaikuttaa muihinkin elämän osa-alueisiin. Muutamia vaikeitakin tilanteita mahtui vuosien varrelle, joihin meillä ei työkalut riittäneet, mutta joiden vuoksi mekin opimme ymmärtämään, että kaikkea ei voida yhden hankkeen aikana ratkaista. Näistä olemme myös oppineet paljon ja näin kehittyneet ammattilaisina tunnistamaan oman työmme rajat ja hyväksymään sen, että kaikkea ei voi ratkaista juuri nyt.
Itselleni vahvistui ymmärrys siitä, että One size fits all- mallia ei ole. Jokaisen kohtaamisen tärkeimmäksi elementiksi muodostui läsnäolo ja aito kuuntelu, havainnointi ja kyky nähdä verhojen taakse. Hankkeiden tarkoituksena on ratkaista ongelmia. Harvoin ongelmat ovat kuitenkaan syitä. Juurisyyt löytyy, mutta ammattilaisen kyky kuunnella ja havainnoida määrittävät lopuksi sen löytyykö niitä ja pystytäänkö niitä ratkaisemaan. Tulevaisuudessa monialainen yhteistyö, asiakaskeskeisyys ja verkostojen hyödyntäminen ovatkin tärkeässä asemassa, etenkin ihmisten kanssa tehtävissä töissä. Näissä mekin onnistuimme erinomaisesti.
Lopuksi haluan kiittää rahoittajiamme, mahtavia yhteistyökumppaneitamme ja kaikkia hankeverkostossa olleita. Ilman laajaa yhteistyötä ja heidän panostaan emme olisi onnistuneet yhtä hyvin. Ennen kaikkea kiitos meidän mahtavalle hanketiimille. Kiitos myös lukijoillemme!
Me jäämme lomailemaan ja syksyllä jatkamme muiden töiden parissa 🌞🌴🍀
Kommentit
Lähetä kommentti