YYEP Podi on täällä!

YYEP Podi on täällä!

Ota mukava asento, kuppi kuumaa ja palaa kanssamme vuodentakaisiin tunnelmiin kuulemaan mitä Business College Helsingin opiskelijat tuumasivat nuorisotyöllisen työotteen merkityksestä osana oppilaitostyötä podcast jaksossa nimeltä: "YYEP Podi: Miksi yhteisöllisyyttä tarvitaan oppilaitoksiin? Opiskelijat vastaavat!".

Linkki Podcastiin löytyy täältä ja podcast jakson aukikirjoitetun version voit löytää alhaalta.

Tekstit auki kirjoitettuna:

Podcast -jakson nimi: YYEP Podi: Miksi yhteisöllisyyttä tarvitaan oppilaitoksiin? Opiskelijat vastaavat!

Jakson kuvaus: YYEP Podin jakso, jossa Yhdessä yksikään ei putoa! -hankkeen projektisuunnittelija Susanna Ylimys Aseman lapset ry:stä ja hankekoordinaattori Venla Knuuti Business College Helsingistä keskustelevat yhdessä Business College Helsingin opiskelijoiden kanssa siitä, mikä yhteisöllisyyden ja nuorisotyöllisen työotteen merkitys on osana oppilaitosympäristöön kiinnittymistä.

Jakson kesto: 13 min 49 s

Kahvikupin kilinää.

Venla: Tervetuloa YYEP Podin ensimmäisen jakson pariin, jossa me eli Venla ja Susku, jutellaan Business College Helsingin opiskelijoiden kanssa yhteisöllisyydestä.

Susanna: Mä olen Susanna, yhteisöpedagogi YAMK Aseman lapset ry:ltä ja mun vapaa-aikaan kuuluu koirien kanssa harrastaminen ja hengailu.

Venla: Toinen podcast emäntänne on Venla. Koulutukseltani olen sosionomi ja toimin hankekoordinaattorina Business College Helsingissä. Töissä parasta on opiskelijoiden kohtaaminen ja silloin kun en ole töissä, mut voi bongata kirpputoreilta tai kahvilasta ystävien kanssa.

Kahvikupin kilinää.

Venla: Oolrait, eiköhän lähetä liikkeelle.

Susanna: No lähetään.

Venla: Tota, vastoinkäymisten kautta voittoon. Elikkä ollaan ensimmäistä podcast jaksoa äänittämässä niin tietysti asiaan kuuluu kaikenmaailman tekniset hassutukset. Nyt me ollaan täällä Business Collegessa, Action Point nimisessä luokassa.

Venla naurahtaa.

Venla: -täydessä toiminnassa eli äänittämässä meidän ihkaensimmäistä YYEP Podin podcast jaksoa. Ja meillä on nyt ollut suuri kunnia saada tänne vieraiksi meidän BC:n mahtavia opiskelijoita. Niin mä ajattelinkin, että meidän kuulijoita varmasti kiinnostaa, että keitä meillä on täällä Suskun kanssa studiossa.

Venla: Ja olis varmaan tosi kiva, jos te voisitte vaikka kertoa muutamalla sanalla, että ketä te ootte ja mitä te opiskelette ja jos haluaa niin voi vaikka sanoa että mitä tekee vapaa-ajalla.

Zohra: Moi kaikki! Mun nimi on Zohra Demnati. Mä oon algerialainen, 16-vuotias, mä asun Vantaalla. Öö… mä oon täällä Business Collegessa ekalla vuodella opiskelemassa merkonomiksi. Ihan normi merkonomi. Ja no, vapaa-ajalla mä vietän aina (aikaa) perheen kanssa, varsinkin viikonloppuisin. Yleensä myös ihan omassa huoneessani katson Netflix -sarjoja tai elokuvia tai ihan muuten vaan joskus tykkään leipoa huvin vuoksi. Siinä se.

Susanna: Kiitos!

Laana: No moi, mä oon Laana. Myös opiskelen merkonomiksi samalla luokalla Zohran kaa. Ja tosiaan asun Espoossa pain. Ja vapaa-ajalla oon yleensä just perheen kanssa. Perhetuttujen ja kavereiden kanssa ja arkipäivisin koulussa ja salilla.

Reino: Ja mä oon Reino, 17-vuotias poika Vantaalta. Mä käyn siis datanomi-kaksoistutkintoa täällä ja mä oon nyt tokalla vuodella. Ja tota, vapaa-ajalla mä tykkään pelata jääkiekkoa. Mä pelaan Kiekko Vantaassa ja tykkään olla myös kavereiden kanssa vapaa-ajalla viikonloppuisin.

Abdi: No hei, moi. Mä oon Abdi. Asun Helsingissä ja opiskelen merkonomiksi täällä Business College Helsingissä tokalla vuodella. Joo… no, mitä teen vapaa-ajalla? Käyn salilla tällä hetkellä ainakin. Mutta mä harrastan yleisurheilua ja sitä olen harrastanut seitsämän vuotta. Olen ollut pitkään jo loukkaantuneena akillesvamman vuoksi. Nyt en tee muuta kuin käyn salilla ja pyräilen ja juoksen matolla. Viikonloppuna (vietän aikaa) kavereiden kanssa ja chillaan kotona.

Susanna: Hauskan kuuloista, “en mä muuta tee”. Ja sitten tekeekin vaikka mitä! Kun te kaikki sanoitte, että en mä paljon mitään tee ja kaikki tekee vaikka mitä!

Naurua.

Venla: Meitä kiinnostaisi tietää mitä teille tulee mieleen sanasta yhteisöllisyys?

Reino: No kun mä pelaan sitä jääkiekkoa niin mulla tulee mieleen meidän jääkiekkoporukka. Se ryhmähenki siellä. Sieltä tulee niinku yhteisöllisyyttä ja yhdessäoloa.

Zohra: Niin just. Perhe ja kaveriporukka.

Susanna: Mitä te, jos se liittyis niinkun kouluun tai tähän opiskelupaikkaan niin mitä se yhteisöllisyys olis täällä. Siellä oppilaitoksessa.

Venla: Tai onks sitä?

Laana: No, se vähän riippuu kyllä.

Zohra: Niin…

Reino: Et mun mielestä luokassa on se semmonen oma mut se ei oo ehkä semmonen tiivis tai semmonen. Et niinku, sit on niinku semmoset omat pienemmät kaveriporukat mitkä on vähän tiiviimpiä.

Laana: Kaikis luokissa on varmaan just omat porukat, ne ketkä tulee toimeen toistensa kanssa. Mutta tota… no opettajat on kyl ihania.

Naurua.

Laana: Oikeesti on!

Venla: Onks opettaja teidän mielestä osa sitä yhteisöllistä? Tai miten se vaikuttaa yhteisöllisyyteen?

Laana: No on se.

Reino: No, se vähän riippuu mun mielestä kun meillä vaihtuu silleen opettajat aika paljon. Et niinku jotain tiettyä ainetta opettaa joku tietty opettaja. Niin ei siin silleen ehkä. Et jos olis kokoajan sama ope, niin kyllähän se sit olis osa sitä meidän porukkaa ja sitä luokkaa. Et kun meillä vaihtuu niin se ei ehkä oo ihan silleen… ainakin mä ite koen sen sellasena ulkopuolisena.

Susanna: Onks teillä semmonen olo, että te voitte ite vaikuttaa siihen ryhmään ja siihen ryhmähenkeen. Ja niihin teidän kaverisuhteisiin. Ja jotenkin miten täällä koulussa voi olla tai mitä täällä tapahtuu. Kysytäänks teidän mielipidettä? Onks sillä merkitystä?

Laana: No ei silleen opettajat kysy oppilaiden mielipidettä ja se myös riippuu opettajan asenteestakin. Vaikka ei ole jokapäivä sen opettajan tunteja niin on just semmonen kiva ja sosiaalinen opettaja jonka kanssa tulee oikeasti toimeen niin silloin kyllä jaksaa mennä sinne tunnille. On vähän vaikeitakin opettajiakin ollut. Kyllä niitä jokaisessa koulussa tietenkin on. Mut mun mielestä se, mistä mä tykkään meidän koulussa on, että kyllä jos oppilas menee pyytämään apua tai sanoo et on joku ongelma tai joku vaivaa niin kyl se heti otetaan huomioon ja ne yrittää heti auttaa tilanteen mukaan. Paremmin kuin mitä rehellisesti muissa kouluissa on ollut oman kokemuksen perusteella.

Reino: Niin, no kyllä ainakin kaveriporukassa kaikkia kuunnellaan ja kaikkien mielipiteet otetaan huomioon, mutta kyllä luokassakin silleen toisten mielipiteet kuunnellaan ja annetaan puheenvuoroja ja näin. Mut ei silleen opettajat ehkä kysele paljon mielipiteitä. No kyllä esimerkiksi yksi opettaja käyttää silleen, että se ottaa meidän luokasta ottaa jotain niinkun esimerkkejä mut ei se oo silleen mielipiteitä.

Venla: No mä luulen et kaikki varmaan ainakin toivottavasti jossakin vaiheessa, kun mekin monta vuotta ollaan opiskeltu -ootte kaikki opiskellut niin että kaikilla on ollut jossakin vaiheessa yksi opettaja joka on jäänyt positiivisella tavalla mieleen. Niin mikä tekee sen hyvän open?

Reino: No mun mielestä hyvän opettajan tekee se että se on vuorovaikutuksessa oppilaiden kaa. Et se just ottaa, tai heittää läppää ja on rento ja kuuntelee niitä oppilaitakin. Ettei oo vaan semmosta, että opettaja yksin puhuu siellä ja luokka kuuntelee hiljaa. Ottaa ne oppilaat mukaan siihen opetukseen.

Zohra: Niin, just se niinku kunnioitus. Et molempien pitää kunnioittaa toisiaan yhtälailla. Et opettajat oppilaita ja oppilaat opettajia. Ja kuitenkin ei oo välii, et minkä maalainen se lapsi on tai että onks se opettaja eri uskoinen tai mitä vaan. Kuitenkin sun pitää kunnioittaa toista yhtälailla kuin sä kunnioitat muitakin.

Venla: Mä luulen et varmaan aika moni miettii sitä, että miten tää korona on vaikuttanut siihen teidän yhteisöllisyyden kokemiseen täällä esim täällä koulussa. Onks teillä ollut missään vaiheessa semmosta kun te vaikka aloititte täällä koulussa niin olitteks te silloin heti jo lähiopetuksessa vai olitteks te teamsissa? Ja miten se tavallaan vaikutti siihen, että te löysitte täältä koululta ne omat porukat?

Abdi: Öö, no silloin kun mä aloitin niin oli tämä lähiopetus. Mutta syksyllä taas meni vähän kuukausi sen jälkeen etänä. Se (korona) on oikeestaan mua ahdistanut niin paljon, että mulla jäi aika mul jäi aika paljon rästejä myös viime vuodelta kun mä olin kotona ja en pystynyt tehdä mitään vaikka yritin kuinka kovasti. Salit oli kiinni. Kaikki oli kiinni. Sit mä olin silloin loukkaantunut yleisurheilusta. Mä en pystynyt mennä treeneihin. En pystynyt tehdä mitään. Olin niin ahdistunut. Mutta mä en halua muistella, se oli oikeesti surullista. Ja nyt on paljon parempi.

Reino: Silloin kun mäkin aloitin niin silloin hetki ehti olla lähiopetusta mut sit tuli aika pian etäopetusta. Mut ainakin mulla kävi silleen hyvä tuuri et just tutustuin ekana päivänä pariin tyyppiin ja sit mä siitä sain luotua kaveriporukan. Et sit oli kummiski niinku, vaik olikin etänä, niin oli joku kenen kanssa puhua vaik just jostakin tehtävistä tai tälläsistä. Pyytää vähän apua jos vaikka se toinen kaveri osais. Niin kävi silleen hyvä tuuri. Onneks oli sitä lähiopetusta ainakin hetken aikaa. Jos olis heti pitäny etäopetuksella aloittaa niin en tiiä olisko yhtään kaveria tässä koulussa tällä hetkellä.

Venla: Mikä teidän mielestä on parasta koulussa?

Abdi: Kaverit.

Naurua.

Laana ja Zohra: Joo, kaverit.

Reino: Kyl se on varmaan se kaverit. On se opiskelukin silleen, siitä tulee välillä hyvä fiilis kun sä saat esimerkiksi jotain vaikeita tehtäviä vihdoin tehtyä, niin siitä tulee hyvä fiilis. Mut kyl musta tuntuu et niinku jos mä mietin silleen aamulla et jaksanks mä lähteä kouluun. Niin mä mietin sit että siellä on kummmiskin kavereita. Että kyl ne kaverit motivoi ehkä eniten tulemaan kouluun.

Abdi: Jep.

Zohra: Kaverit. Se on tärkee.

Abdi: Opiskelu olis tylsää ilman kavereita.

Zohra: Niin, oikeesti. Koko koulupäivä olis tylsää jos se yks tietty kaveri ei olis koulussa!

Venla: Tuntuuks teistä, että se tääl koulussa jotenkin toteutuu, se yhteisöllisyys?

Laana: Paljon enemmän kuin mitä muissa kouluissa, voin sanoa. Esim mitä te järjestätte aina maanantaisin ja torstaisin.

Venla: Mitä se on, mitä me järjestetään?

Naurua.

Zohra: Noh.. IP Lounge!

Laana: Ilmaista ruokaa…

Venla: Nii-in.. no ehkä vähän muutakin?

Naurua.

Laana: kahvia…

Zohra: No ei, mut siinä(IP Loungessa) pääsee tutustumaan muihinkin. Tosi hyvä idea!

Laana: Musta tuntuu että just teidänlaisia sosiaalisia ihmisiä tarvii enemmän kouluun. Tiiäks, teidän kanssa voi rennosti puhua et ei tarvii varoa… no ei nyt varoa mutta. Tiiäks, et te ehkä ymmärrätte enemmän nuoria kuin jotkut muut. Tai haluatte ymmärtää enemmän kuin muut.

Venla: No te sanoittekin siitä IP Loungesta. Mut tuleeks teille mieleen jos mä heitän tälleen et miten sitä yhteisöllisyyttä voi parantaa täällä koulussa?

Reino: Että vois olla ehkä enemmän sellaista niinkuin yhteistä tekemistä muidenkin kuin luokkalaisten kaa. Aika paljon ollaan just luokassa ja luokkalaisten kanssa mut ei tunneta ketään luokan ulkopuolelta.

Abdi: Tää Prom mikä oli, oli hyvä!

Reino: Se oli hyvä!

Venla: Minkä takia se Prom oli hyvä?

Reino: En mä tiedä… oli mun mielestä siistiä että amiksessakin on tollaset vanhojen tapaiset tanssit ja siellä pääsi just tutustumaan kanssa promin kautta uusiin ihmisiin. Olihan se nyt ihan hieno kokemus päästä tanssimaan ja koko koulun kanssa pitämään hauskaa.

Venla: Ehkä se kuitenkin on niissä pienissä asioissa se yhteisöllisyys. Että ihan se että moikataan tuolla käytävillä. Mäkin aina moikkaan teitä joka kerta. Varmaan kymmenen kertaa päivän aikana! Niin semmonen pienikin teko voi tehdä jonkun päivästä tosi erilaisen.

Laana: Totta!

Venla: Et kun, Reino säkin sanoit tossa että oli vähän tylsä aamupäivä kun ei ollut just ne parhaat kaverit messissä niin jos ajattelee että joka päivä olis sellainen niin se voi oikeasti tehdä aika ison eron. Että täällä otetaan toisemme huomioon. Ja se koskee mun mielestä teitä ja sitten se koskee myös meitä työntekijöitä.

Kahvikupin kilinää.

Jakso päättyy.