”Haluaisin sanoa kaikille niille, jotka käy koulua mielenterveysongelmien kanssa kamppaillen, että olette uskomattoman vahvoja.” – Artisti Jena eli Jenna Vidlund keskustelemassa nuorten mielenterveydestä ja hyvinvoinnista

Vuoden ensimmäiset viikot ovat monelle uusien alkujen aikaa. Moni nuori on aloittanut opinnot tai palannut takaisin opintoihin keskeytykseltä. Uudet alut ovat usein täynnä intoa, mutta samalla epävarmuutta ja huolta - miten pärjään, jaksan tai pystyn. Mikäli taustalla on jo aiempi kokemus siitä, etten jaksakaan, vaatii paljon rohkeutta lähteä yrittämään uudelleen.

Nuorten psyykkinen vointi on noussut sekä hanketoimijoidemme keskuudessa että valtakunnallisesti yhä tärkeämmäksi kysymykseksi. Koronavuosien jättämiä jälkiä on päästy hiljalleen tarkastelemaan. Yhteiskunnan ja arjen avautuminen ei ole tuonut kaikille nuorille mukanaan pelkästään iloa, vapautta ja osallisuutta – moni opiskelija kärsii sosiaalisesta jännittämisestä, peloista, ahdistuksesta ja viime vuosien syventämästä yksinäisyydestä. Hanketyössä tapaamieni nuorten kanssa käydyissä keskusteluissa esiin on noussut myös muita kuormitusta aiheuttavia aiheita: Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, ilmastonmuutos ja luontokato, opintojen ja työelämän vaatimukset sekä haasteet vertaissuhteissa ovat puheissa usein.

Kouluterveyskysely 2021 ja korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus 2021 kertovat nuorten mielenterveysoireilun lisääntyneen koronapandemian aikana. Kouluterveyskyselyssä nuoret raportoivat lisääntynyttä mieliala- ja ahdistusoireilua, yksinäisyyttä ja heikentynyttä positiivista mielenterveyttä. Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen mukaan joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii ahdistus- ja masennusoireista. 

Mielialaoireilu ja yksinäisyys näyttäytyvät myös useiden Yhdessä yksikään ei putoa! -hankkeen tiimoilta kohdatun nuoren elämässä. Pohdimme yhdessä keinoja yhteensovittaa opiskelu ja ajankohtainen jaksaminen. Päivittäisessä työssä pääsemme myös todistamaan upeita onnistumisia, kun nuori löytääkin itselleen sopivia keinoja käyttää vahvuuksiaan ja löytää omannäköisiä vaihtoehtoja haasteista huolimatta.

Keskeistä arjen työssämme onkin toivon näkökulman vaaliminen. Usko tulevaisuuteen ja parempiin aikoihin voi olla hukassa silloin, kun tuleva näyttää pimeältä tunnelilta. Yksi nuoren aikuisuuden keskeisistä tavoitteista on vahvistaa omaa resilienssiä eli psyykkistä selviytymiskykyä, joustavuutta ja uudelleen orientoitumista. Resilienssi vahvistuu erityisesti silloin, kun jaamme haastavia hetkiä yhdessä muiden kanssa. Kannustus, ymmärrys ja arvostava tuki rakentavat osaltaan vahvempaa resilienssiä

Omaa resilienssiä voi lähteä myös tietoisesti kehittämään, kuten on tehnyt myös muusikko Jena eli Jenna Vidlund. Jenna lupautui kertomaan meille, mikä on vahvistanut hänen toiveikkuuttaan hankalina hetkinä ja mitä hän ajattelee haasteista nykyään. Jenna on suorittanut musiikkialan perustutkinnon ammattiopisto Livessä. 

”Kertoisitko Jenna vähän omasta taustastasi. Kuka olet? Miten ja miksi päädyit opiskelemaan ammattiopisto Livessä?”

Olen Jenna Vidlund, 24-vuotias muusikko. Päädyin aloittamaan opinnot ammattiopisto Livessä 2015 ja sitä ennen olin käynyt hetken turvallisuusalaa jonka jälkeen päädyin valmentavalle. En edes tiennyt sellaisesta mahdollisuudesta, että musiikkia pystyisi opiskella ammattikoulussa! Jo turvallisuusalalla mietin, että sehän se täydellistä olisi samalla kun kirjoittelin riimejä vihkoon kuuntelematta oppitunnilla läpikäytäviä asioita. En oikein pystynyt keskittymään muuhun kuin musiikkiin. Valmentavalla sitten kun mietittiin mitä sitä isona tekisi, niin opettajani oli selvitellyt musiikin opiskelun mahdollisuuksia. Hänkin huomasi hyvin nopeasti mikä on minun juttuni. Sielläkin kirjoitin musiikkia ja tein esimerkiksi itse biisin meidän lyhytelokuvaan, jonka teimme valmentavalla. Onneksi silloinen opettajani löysi Liven!

”Miksi juuri musa-ala?”

Niin kauan kuin muistan olen haaveillut muusikon urasta. Rakastan laulaa, soittaa, tehdä biittejä, kuunnella musiikkia ja esittää sitä! Musiikki on aina ollut ainut asia johon voin uppoutua ja tehdä sitä useita tunteja putkeen. ADHD-ihmisenä se voi olla hyvinkin haastavaa. Musiikki antaa minulle voimaa jaksaa, keskittymiskykyä, uusia näkökulmia, oivalluksia ja onnea. Musiikki-ala oli ainut oikea vaihtoehto minulle.

”Millaisia haasteita sinulla oli opinnoissa ja arjessasi silloin, kun aloitit opiskelua?”

Silloin kun aloitin opinnot sairastuin psyykkisesti. Samoihin aikoihin menetin läheisen ihmisen. Jouduin jäämään jo hyvin alkumetreillä sairauslomalle. Opinnot eivät lähteneet käyntiin toivotulla tavalla.

”Miten mieliala on vaikuttanut sun opiskeluun ja muuhun elämään?”

Mieliala ja ahdistus ovat vaikuttaneet opiskeluuni niin, että en ole kyennyt keskittymään enkä ole pystynyt pysymään sovituissa aikatauluissa. En saanut hoidettua asioita ajallaan eikä oppitunneilla käytävät asiat jääneet päähäni. Välillä myöskin unohtelin asioita, kuten vaikkapa sovitun tapaamisen. Muussa elämässä olen kokenut myöskin olevani näiden asioiden takia epäluotettava, kun en pysy sovitussa vointini vaihtelevuuden takia. Minulla on myös huono itsetunto, jonka takia en useinkaan näe hyvyyttä itsessäni ja se johtaa siihen, että jännitän esimerkiksi esiintymisiä toisinaan kovin kun en usko itseeni.

”Mikä sinua auttoi löytämään omat vahvuutesi?”

Livessä minua auttoi hyvä ja rohkaiseva ilmapiiri sekä ammattitaitoiset opettajat ja muu koulun henkilökunta jotka kohtasivat minut aidosti. Erityisesti tietenkin musiikkialan opettajat ovat itselle jääneet mieleen. Pääsin myöskin Englannin Plymouthiin opiskelemaan pariksi viikoksi Livessä opiskellessani ja siellä sain uusia näkökulmia ja rohkaistuin älyttömästi esiintyjänä ja myöskin ihmisenä.

Olen myöskin harjoittanut omien vahvuuksieni löytämistä ja olin Paula Mäkelän Positiivisen Potentiaalin yksilövalmennuksessa, jossa tavoitteitani oli parempi itsetunto, itseluottamus ja -varmuus.

Se vaati paljon rohkaisuja, uskon löytämistä itseensä ihmisenä ja tulevana ammattimuusikkona sekä puhdasta rakkautta siihen omaan tekemiseen eli itselle tärkeimpään asiaan.

”Kuka tai ketkä ovat tukeneet ja tsempanneet sinua eteenpäin?”

Jokainen musiikkialan opettaja joiden kanssa sain oppia. Mieleeni on jäänyt myös muita Liven työntekijöitä. Osuuskunta Live Flow’sta erityismaininta Hanna Lankiselle, joka on ollut ja on edelleen suuri tsemppari minulle. <3 Kiitos myös äidilleni ja kumppanilleni!

”Mitä sanoisit nyt 16-vuotiaalle Jennalle?”

Nuorelle Jennalle sanoisin, että “Koita jaksaa käydä koulu kunnialla loppuun, sä tulet pystymään siihen, niin kuin kaikkeen muuhunkin mihin ryhdyt, kunhan vain uskot itseesi. Ota kaikki apu vastaan mitä sinulle tarjotaan ja arvosta jokaista hetkeä koulussa, jossa opit sinulle erittäin tärkeitä asioita ja sinun artistin uralla äärettömän hyödyllisiä taitoja. Muista, että sä et oo yksin sun ongelmien kanssa.

”Mikä sinua auttaa nykyisin jaksamaan? Miten pidät huolta omasta hyvinvoinnistasi?”

Minua auttaa jaksamaan säännölliset rutiinit ja rytmit. Ilman niitä voin paljon huonommin, kuin niiden kanssa. Kirjoitan paljon musiikkia fiiliksistäni ja se on minulle todella tärkeää ja suuri apu eteenpäin jatkamisessa.

”Mitä toiveita tai haaveita sinulla on tulevaisuudelle? Muusikkona ja muutenkin?”

Tällä hetkellä haaveilen bändistä jonka kanssa keikkailla. Toivon, että jonain päivänä musiikkiani vielä kuulee isompikin yleisö ja että voin antaa tärkeillä biisiaiheillani jollekulle voimaa ja tunteen siitä, ettei ole yksin. Toivon myöskin, että tulevaisuudessa oppisin rakastamaan itseäni juuri sellaisena kuin olen ja siihen tähtään joka päivä.

”Miksi mielenterveydestä puhuminen on sinusta tärkeää?”

Se on tärkeää, koska se koskettaa niin monia. On paljon ihmisiä jotka kokee yksinäisyyttä mielenterveysongelmien kanssa kamppaillessaan. Kun puhun ääneen voin olla esimerkki siitä, että meitä on jotka näiden ongelmien kanssa elää.. että älä jää yksin. Se joka puhuu voi rohkaista toistakin puhumaan.

”Millaista tukea olisit toivonut saavasi polkusi varrella?”

Kun kuulin Yhdessä yksikään ei putoa! -hankkeesta niin siitä tuli tosi hyvä fiilis ja siitä mietin, että tällaista tukea minäkin olisin kaivannut koulua käydessäni.

Terveydenhuollosta olisin toivonut sitä, että minut otettaisiin tosissaan ja kuunneltaisiin aidosti.

”Mitä muuta haluaisit sanoa mahdollisesti?”

Haluaisin sanoa kaikille niille, jotka käy koulua mielenterveysongelmien kanssa kamppaillen, että olette uskomattoman vahvoja. On tärkeää muistaa että onnistumisen kokemukset on juuri niitä mitä tarvitaan epäonnentunteiden keskellä. Kun kaikesta huolimatta kävin koulun loppuun ja valmistuin, minä sain onnistumisen kokemuksen.

Luottamus, toiveikkuus ja tulevaisuususko eivät ole vain joidenkin etuoikeus, vaan kuuluvat meille kaikille. Hyvinvointitutkimukset osoittavat, että samalla kun teemme pieniä hyviä tekoja muita kohtaan, vahvistuu myös oma toiveikkuutemme ja tulevaisuususkomme. Pienet kohtaamiset, teot ja kysymykset arjessa voivat auttaa jotakuta rakentamaan toiveikkuutta hankalan päivän keskellä. Haastammekin Jennan kanssa sinut kokeilemaan tänään pientä hyvää tekoa. Kysyisitkö ehkä jonkun kuulumisia, hymyilisit vastaantulijalle kadulla tai juttelisit uuden ihmisen kanssa? Tai mahdollisesti olisit lempeämpi itseäsi kohtaan ja hemmottelisit itseäsi rauhallisella hetkellä kahvin tai ulkoilun parissa? Käy kommentoimassa, mitä teit ja millä fiiliksillä. 😊

                                      kuvien lähde: pixabay.com