"Mitä hömppää nyt taas?- Mitä ME kuitenkin opittiin"


Lokakuussa 2021 aloitimme alkukartoituksen jälkeen kohdennetun ryhmätyöskentelyn ensimmäisen vuoden, puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan perustutkinnon, opiskelijoiden kanssa. Työskentelyn tavoitteet kumpusivat opiskeluarjesta sekä opiskelijoiden toimintaympäristöstä. Yhdessä opettajan ja ohjaajan kanssa mietimme tavoitetta, joihin pyrimme opiskelijoiden kanssa seuraavien kahdeksan tapaamiskerran aikana syventymään. Tavoitteenamme oli kehittää opiskelijoiden sosiaalisia- ja vuorovaikutustaitoja sekä yhteistyökykyä, tutustua omaan opettajaan, ohjaajaan ja luokkatovereihin sekä vahvistaa omia vahvuuksia ja itseluottamusta.

Näihin tavoitteisiin peilaten suunnittelimme teemoitetut toimintakerrat, joiden punaisena lankana oli kohtaaminen, läsnäolo ja myönteinen tunnistaminen. Aina oli tärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi, jokaiselle opiskelijalle annettiin tilaa ja aikaa. Tilaa ja aikaa annettiin myös opettajalle ja ohjaajalle, jotka joutuivat luovuttamaan ohjausvastuun puoleksitoista tunniksi meille. 

 

 ”Tuli yllätyksenä, että se homma oli sellaista, että ymmärsi asioita eri tavalla. Oppi tuntemaan luokkakavereita.”  

 

Mitä se meiltä vaati, jotta oivalluksia syntyi? Se vaati meiltä aitoa läsnäoloa. Sai olla saatavilla opiskelijalle ennen kuin hän oli edes paikalla. Hiljaisuuden kestäminen oli meille ponnistuksen paikka, mutta kun maltoimme vain olla ja hyvä tuli. 

 

Opettaja koki vaikeaksi itselleen luopumisen tavanomaisesta opettajan roolista. Kun antaa palan itsestään ammattiroolin takaa, voi odottaa saavansa myös opiskelijalta avoimuutta ja valmiutta kertoa itsestään. Uskallus kohdata opiskelija rennosti joulukoristeita maalaten tai lautapeliä pelaten avaa välittömän ja erilaisen maailman yhteiselle tekemiselle ja sanoittamiselle. Opiskelija on tasavertainen opettajansa kanssa tehdessään tornia paperista tai hypätessään vauhditonta pituushyppyä samassa joukkueessa. Kevään myötä tulleet yksilöohjaushetket osoittautuivat syvemmiksi tutumman opettajan, ohjaaja ja opiskelijan välillä. Opiskelijat olivat yhteisten tuntien aikana näyttäneet itsestään uusia vahvuuksia, valmiuksia ottaa osaa toimintaan sekä valmiuksia kuunnella ja keskustella muiden kanssa. Roolien sekoittuminen ja kynnyksien madaltuminen helpottivat turvallisen opiskeluympäristön syntymistä.

 

”Ei siinä oikein ollut mitään. Mieluummin olisin ollut tekemässä kouluhommia.” 

 

Opiskelijoille annettiin tilaa keskustelulle, ideoinnille, pohtimiselle ja erilaisille mielipiteille. Toimintahetkissä oli tärkeää kuulla erilaiset opiskelijoiden kokemukset ja näkemykset sekä olla valmis keskustelemaan erilaisista näkökulmista lyttäämättä tai ohittamatta keskustelijaa. Opiskelijoiden kunnioittaminen ja aito kohtaaminen näissäkin tilanteissa oli tärkeää. Usein asioita pysähtyi myös itse pohtimaan, oppien seuraavaan kertaan jotakin uutta. 

 

”Koen, että opittiin toisten kanssa ja opittiin tuntemaan toisiamme.”

Yhdessä tekemällä ja toisiimme tutustumalla saamme aikaan jotain suurempaa ja enemmän kuin yksin.



Kommentit

Lähetä kommentti